Projektikoordinaattori Henna oli hankematkalla Skotlannissa toissa viikolla. Matkan tarkoituksena oli osallistua Accessibility Scotland –saavutettavuustapahtumaan Edinburghissa, tutustua skotlantilaisten kulttuurikohteiden esteettömyysratkaisuihin ja saada lisää tietoa siitä, miten luoda lisää osallistumismahdollisuuksia vammaistaiteilijoille.
Keskiviikkona 23.10. Henna matkusti Glasgow’iin, jossa hän tapasi Project Ability –järjestön taiteellisen johtajan Elisabeth Gibsonin. Gibson kierrätti Hennaa tiloissa ja kertoi samalla järjestön historiasta ja toiminnasta. Project Ability on vuonna 1984 perustettu järjestö, jonka tehtävänä on mahdollistaa vammaistaiteilijoiden työskentely ja näyttelytoiminta. Järjestön työpaja- ja galleriatilat sijaitsevat Glasgow’n keskustassa.
Project Ability järjestää viikoittain taiteellista työpajatoimintaa henkilöille, joilla on kehitys- ja oppimisvaikeuksia ja fyysisiä toimintavaikeuksia. Lisäksi työpajatoimintaan osallistuu mielenterveyskuntoutujia sekä erityislapsia. Kolmisenkymmentä henkilöä osallistuu joka viikko 2-3 työpajaan. Joka arkipäivä järjestetään 1-2 työpajaa ja viikonloppuisin tilassa on pidempiä työpajoja. Työpajoja ohjaavat ammattitaiteilijat, mutta osallistujat voivat myös työskennellä itsenäisesti.
Project Abilityn työpajatiloihin kuuluu keramiikkapaja, jossa on oma polttouuni; puutyöpaja, jossa valmistetaan esimerkiksi kehyksiä; ja grafiikanpaja, jossa on oma prässi. Lisäksi järjestön tiloissa on useita huoneita, joissa järjestetään maalaustyöpajoja.
Työpajoihin on helppo ilmoittautua. Maksulliset työpajat on tehty edulliseksi ja työpajamaksuun sisältyy työtilat ja materiaalit.
Project Abilityllä on kaksi galleriatilaa: yksi työpajatilojen yhteydessä ja toinen, isompi tila, rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa. Näyttelyt suunnitellaan 18-12 kuukautta ennakkoon, jotta taiteilijalla on aikaa valmistautua näyttelyyn.
Hennan vierailun aikoihin galleriassa oli korealais-saksalaisen Yoonettin keramiikkanäyttely. Yoonett on itseoppinut keramiikkataiteilija, jonka näyttely ”Onggi Hangari” tutkii hänen korealaista perintöään. Yoonett on taiteilijanimi Christina Soo Ja Massaylle, jonka vahva taiteellinen näkemys heijastuu hänen teoksistaan.
Gallerian yhteydessä on myös pieni museokauppa, jossa myydään muun muassa Project Abilityn taiteilijoiden teoksia. Hennakin löysi sieltä Yoonettin valmistaman pienen kupin, joka nyt sulostuttaa projektikoordinaattorin toimistoa.
Project Ability on ollut nykyisissä tiloissaan noin kymmenen vuoden ajan. Samassa rakennuksessa toimii myös Glasgow’n Printtistudio ja yläkerroksissa on kymmenittäin yksittäisten taiteilijoiden työskentelytiloja. Tiloista on pyritty tekemään esteettömiä. Rakennuksen kahdesta hissistä toinen on täysin esteetön: sen luokse pääsee helposti, sen sijainti erottuu tummuuskontrastina taustastaan, se on tarpeeksi tilava, sen painikkeet on eroteltu selvästi ja sen lattiamateriaali on liukumaton.
Myös työpajatilojen yhteydessä oleva esteetön WC-tila ansaitsee erityismaininnan. Isokokoinen tila pitää sisällään myös hyvin varustellut pesutilat, jotka on suunniteltu varsinkin erityislapset huomioon ottaen.
Keskiviikkoiltapäivänä Henna vieraili myös Glasgow’n modernin taiteen museossa (Glasgow Gallery of Modern Art, GoMA) ja Kelvingroven taidegalleriassa ja museossa (Kelvingrove Art Gallery and Museum). Modernin taiteen museo sijaitsee aivan Glasgow’n keskustassa 1700-luvun lopulla valmistuneessa rakennuksessa. Alun perin rakennus oli yksityiskotina ja myöhemmin toimistokäytössä. Vuonna 1996 modernin taiteen museo avautui näihin tiloihin, joihin on tehty päivitettyjä esteettömyysratkaisuja vierailuiden helpottamiseksi.
Museon edustaa koristaa entisen pääministerin, Wellingtonin, patsas. Paikallisilla on tapana koristella patsasta, varsinkin lisäämällä liikennetötterö tämän päähän. Koska Hennan vierailu oli lähellä Halloweenia, patsasta koristi myös hevosen peräosaan muussattu kurpitsa.
Museon sisäänkäynnin edustalla on useampi loiva luiska. Sisääntuloaulassa avulias henkilökunta ojentaa vierailijalle museon pohjapiirroksen. Iso-Britanniassa kaikkiin julkisiin museoihin on ilmainen sisäänpääsy ja monet viettävätkin mielellään aikaa esimerkiksi viikonloppuisin lähimuseoissa käyskennellen.
Modernin taiteen museon opasteet ovat isokokoiset ja selkeät. Opasteissa on käytössä kuvasymbolit ja ne on asetettu sopivalle korkeudelle. Vanhaan, historialliseen rakennukseen tehty hissi ei ole täysin esteetön, koska se on melko kapea.
Näyttelytilojen puulattiat ovat tasaiset ja jokaisessa näyttelytilassa on tarjolla taitettavia istuimia, jotka toimivat tarvittaessa myös kävelytukena.
Modernin taiteen museon esteetön WC-tila sijaitsee alakerrassa, jonne toimintarajoitteisen on kuljettava ahtaalla hissillä. Itse WC-tila on hyvin varustettu. Ovessa on kyltti, joka muistuttaa vierailijaa siitä, että kaikki vammat eivät ole näkyviä. Tämä on hyvä ohjeistus siitä, että emme arvostelisi ihmisiä meidän omien oletuksiemme perusteella. WC-tilassa on myös kätevä hälytyslaite: hälytyksen voi tehdä vetämällä narusta. Naru ylettää lattiaan saakka, koska hälytyksen tekijä voi olla esimerkiksi kaatunut lattialle.
Kelvingroven taidegalleria ja museo sijaitsee Glasgow’n länsiosassa lähellä Glasgow’n yliopistoa. Museo rakennettiin 1900-luvun alussa ja sen kokoelmat koostuvat luonnontieteistä, taiteesta ja muotoilusta. Kuten modernin taiteen museossa, myös Kelvingrovessa henkilökunta toivottaa vierailijan tervetulleeksi ojentamalla museon pohjapiirroksen. Museon pohjapiirroksesta kertovia opasteita ja opastelehtisiä on myös saatavilla useammasta paikasta museon maakerroksessa. Opastetaulujen yhteydessä on myös museon infolehtinen, joka on saatavilla usealla eri kielellä.
Kelvingroven museo oli suljettuna vuosina 2003-2006, jolloin rakennus peruskorjattiin ja kokoelmia uudistettiin. Yli sata vuotta vanhaan rakennukseen onkin asennettu jälkeen päin monia esteettömyysratkaisuja, jotka helpottavat vierailijoiden liikkumista tiloissa. Myös kokoelmien esittelyssä on otettu saavutettavuus huomioon.
Museon alakerran hallimaiset tilat ovat melko kaikuisia, eikä niistä löytynyt erillistä merkintää induktiosilmukasta. Toiseen kerrokseen vievät leveät kiviportaat on tehty helppokulkuisemmiksi asentamalla ylimääräinen kaide portaiden keskelle. Ylimääräisestä kaiteesta huolimatta portaat ovat edelleen tarpeeksi leveät, jotta kaksi henkilöä voi ohittaa toisensa niissä.
Taulut ja muut näyttelyesineet on sijoitettu sopivalle korkeudelle ja niiden luokse pääsee vaivattomasti apuvälineiden kanssa. Kaikki teokset on merkitty teoslapuilla ja näyttelyhuoneissa on myös saatavilla isokokoisia teostekstejä luettavaksi.
Joissain näyttelyhuoneissa on kosketeltavia malleja ja audiovisuaalisia näyttöjä. Näiden luokse pääsee apuvälineillä, kuten pyörätuolilla. Kuten modernin taiteen museossa, myös Kelvingrovessa on useita taitettavia jakkaroita saatavilla, joita voi myös käyttää kävelytukena liikuttaessa tiloissa.
Torstaina 24.10. Henna matkusti Dundeen kaupunkiin, jonne avattiin vuonna 2018 uusi V&A muotoilumuseo. Museon on suunnitellut japanilainen arkkitehti Kengo Kuma. Rakennuksen suunnittelun tärkein painopiste on ollut esteettömyys. Kuma onkin hyödyntänyt Design for All –näkökulmaa, jossa otetaan esteettömyys huomioon rakennuksen käytettävyydessä.
Kun rakennukseen astuu sisään, ensimmäisenä huomaa selkeät opasteet. Ne ovat kaikki tehty yhtenäisellä huomiovärillä, ovat kooltaan ja symboleiltaan selviä ja niitä on riittävästi. Rakennuksen alakerrassa sijaitsee kahvila ja museokauppa. Näyttelytilat ovat toisessa kerroksessa. Niihin pääsee hissillä sekä portailla. Portaissa on välietappeja, jonka varrella voi istua penkeillä. Hissi on tarpeeksi tilava ja se löytyy vaivattomasti. Hissin painikkeet on merkitty huomioväreillä ja ne erottuvat selvästi ympäristöstään. Hississä on ääniopaste, joka kertoo missä kerroksessa ollaan.
Näyttelyesineet on ripustettu mielenkiintoisilla tavoilla ja niiden yhteydessä on useita kosketeltavia materiaaleja. Myös V&A-museossa on taitettavia jakkaroita, joita voi käyttää apuna liikkumiseen sekä isokokoisia näyttelytekstejä, joita voi lainata.
Näyttelytilojen valaistus on erinomainen. Kohdevalaisimilla on saatu aikaan dramatiikkaa ilman, että valaistus aiheuttaisi häikäisyä tai vaarallisia varjokohtia näyttelytilaan. Tilassa on helppo liikkua, teosvitriinien välissä on tarpeeksi tilaa ja huoneiden lattiamateriaali on tasainen, häikäisemätön ja liukumaton.
Tiloissa on induktiosilmukka ja videoiden yhteydessä on tekstitykset. Näyttelytilan audiovisuaaliset elementit ovat suorastaan ihmeellisiä. Videoiden ääni ei kaiu tiloissa puuroutuen muun metelin kanssa, vaan vierailija voi nostaa kuulokkeen korvalleen ja kuunnella videota halutessaan. Video alkaa aina alusta, kun kuuloke asetetaan takaisin telakkaansa, joten seuraavan kuuntelijan ei tarvitse odottaa videon uudelleen alkamista.
Rakennuksen esteettömät WC-tilat olivat hienoinen pettymys, vaikka niihin johtavat koho-opasteet olivatkin esimerkillisiä. Esteetön WC näytti kooltaan hieman liian ahtaalta ja sen varusteiden asettelussa olisi parantamisen varaa. Muuten rakennus on kekseliäs ja sen toimivuus suorastaan ilahduttavaa. Harmi, että WC-tiloihin ei oltu panostettu yhtä paljon kuin muuhun rakennukseen.
V&A-museon oheisohjelmassa on myös painotettu esteettömyyttä. Museolla on sarja Access Event -tapahtumia, joihin kuuluu kuvailutulkattuja ja viittomakielisiä kierroksia. Lisäksi museon aamuissa ja illoissa järjestetään aikaa aistiyliherkkien museoon tutustumiselle. Näinä aikoina museon valaistusta ja äänimaailmaa on säädetty aistiystävällisemmäksi ja kävijöiden määrää rajoitetaan.
Perjantaina 25.10. Henna osallistui Edinburghissa Accessibility Scotland 2019 –tapahtumaan. Tämä sähköisen saavutettavuuden tapahtuma järjestettiin nyt neljättä kertaa. Paikkana oli pääosin esteetön Edinburghin kansainvälinen konferenssikeskus lähellä kaupungin keskustaa. Tapahtumalle oli valittu yhtenäinen väri, keltainen, joka toistui opasteissa ja tapahtuman yleisilmeessä. Jokainen tapahtumaan osallistuja sai oman muistikirjan, kynän ja tarran. Lisäksi tapahtumassa käytetyn wifi-verkon tiedot olivat näkyvillä niin tilan tv-ruuduilla, kuin ohjelmaesitteessäkin ja nimilapuissa.
Loppuunmyytyyn tapahtumaan osallistui noin 200 henkeä Skotlannista, Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta.
Koko päivän kestävässä tapahtumassa oli yhteensä viisi puhujaa, jotka lähestyivät sähköisen saavutettavuuden ja esteettömyyden teemoja eri näkökulmista. Lisäksi tapahtuman lounastauolla oli Girl Geek Scotland- järjestön järjestämiä viiden minuutin salamasessioita, joissa käsiteltiin lyhyesti saavutettavuuskysymyksiä.
Tapahtuman ensimmäinen puhuja oli Skotlannin hallinnon palvelusuunnittelun päällikkö Cat Macaulay. Macaulay puhui kokemusasiantuntijoiden tärkeydestä esteettömiä julkisia palveluita suunniteltaessa. Häntä puhujana seurasi TetraLogical-yhtiön johtaja, saavutettavuuskonsultti Léonie Watson. Watson toimii myös W3C-organisaation hallituksen jäsenenä. W3C koostuu kansainvälisistä yrityksistä ja yhteisöistä, ja sen tarkoitus on ylläpitää ja kehittää suosituksia Internetiä varten. Hänen puheenvuoronsa koski tekoälyn nopeaa kehittymistä ja miten sitä voitaisiin hyödyntää vammaisten apuvälineenä.
Tapahtuman kolmas puhuja oli Ashley Peacock, jonka yritys Passio erikoistuu digitaalisen suunnittelun saavutettavuuteen. Passion suunnittelee ja luo käyttöratkaisuja varsinkin neurologisen kirjon ihmisille, kuten autisteille. Peacock esitteli puheessaan kolme Passion hanketta: 3D simulaattorin autisteille, julkisen liikenteen avustajan vammaisille ja sähköisen lukuvälineen dementiaa sairastaville. Kuten Macaulay, Peacock painotti kokemusasiantuntijoiden merkitystä onnistuneen suunnittelun kannalta.
Samalla linjalla jatkoi tapahtuman neljäs puhuja Matt May. May toimii Adobella inklusiivisen suunnittelun päällikkönä. Hänen esitelmänsä koski empatian merkitystä saavutettavassa suunnittelutyössä. Mayn mukaan suunnittelijat eivät saa osoittaa liikaa empatiaa niitä kohtaan, joille palveluita suunnitellaan. Hänen mielestään liika empatia haittaa toimivaa suunnittelua ja sen sijaan suunnittelijoiden pitäisi nojautua enemmän ammattitaitoonsa, asiantuntijuuteen ja oikeudenmukaisuuteen.
Viimeisenä puhujana lavalle nousi Laura Kalbag. Kalbag on yksi Small Technology Foundation –järjestön perustajista. Järjestö keskittyy yksityisyyttä suojaavan teknologian kehittämiseen. Kalbag puhui yleisölle eettisen teknologian tärkeydestä varsinkin vammaiskäyttäjien näkökulmasta. Vuonna 2018 Kalbag julkaisi teoksen ”Accessibility for Everyone”. Kyseistä teosta on myös käytetty Culture Open –hankkeen sosiaalisen median kanavien ja hankeblogin saavutettavuuden suunnittelussa.
Lisää tietoa Kalbagin kirjasta löydät alla olevasta linkistä:
Laura Kalbag, Accessibility for Everyone (2018)
Kokonaisuudessaan tämä saavutettavuusmatka Skotlantiin oli erittäin antoisa ja mielenkiintoinen. Projektikoordinaattori Hennan mieleen tupsahti ihan uusia ajatuksia siitä, miten saavutettavuutta ja esteettömyyttä voidaan edistää julkisissa palveluissa ja tiloissa. Skotlannin lokakuinen sääkin oli yllättävän aurinkoinen ja lämmin. Jos jonkun tätä blogia lukevan matka vie Skotlantiin, niin jakakaahan omia kokemuksianne erilaisten kulttuurikohteiden toimivuudesta. Voitte kirjoittaa niitä vaikka alla olevaan kommenttiosioon.
Jos kiinnostuit Hennan käymissä kohteissa, voit tutustua niihin lisää alla olevien linkkien kautta:
cultureopen.home.blog 